Moskovan kesakoulu

Opetushallitus järjestää lahjakkaille, matematiikasta ja fysiikasta kiinnostuneille opiskelijoille kesäkoulun Moskovassa, valtion yliopistolla Myitishissä. Kesäkoulu kestää noin kaksi viikkona ja siihen haetaan tekemällä hakemus opetushallitukselle.

Vuonna 2012 Moskovan kesäkouluun valittiin Kallion lukion opiskelija Anna Berger. Kesäkoulun lopuksi oli osallistujien tehtävänä kirjoittaa raportti tapahtumista. Alla Annan kirjoitus.

Matematiikan ja fysiikan kesäkoulu 2012

Mitä opin matkalla?

Opin eniten matematiikan tunneilla. Kun matematiikkaa on opiskellut aina samalla tietyllä suomalaisen koulujärjestelmän mukaisella tavalla, on merkittäväksi osaksi omaa näkemystä matematiikasta muotoutunut tapa opiskella sitä. Matematiikan tunnit Moskovassa olivat tätä käsitystä mullistava kokemus esimerkiksi, kun haastavia tehtäviä tehtiin yhtäkkiä ilman minkäänlaista teoria-alustusta tai, kun ne saivat arvoituksen muodon.

Oli myös hyvin tärkeää, kun kerran matematiikan opiskelua on vakavasti harkinnut, opiskella hieman yliopistotason matikkaa. Siinä tajusi, kuinka paljon aikaa itsellään menee vaikeiden asioiden ymmärtämiseen. Opetuksesta tuli myös sellainen vaikutelma, että matematiikan tutkijoiksi voivat ryhtyä etuoikeutetusti vain luonnostaan normaalia lahjakkaammat. Se oli järkytys, koska olen aina pelannut ahkeruudella. Nyt on realistisempaa miettiä, haluaako matematiikkaa oikeasti mennä opiskelemaan. Myös itsekuri opiskelussa kasvoi vaikeustason noustessa ja tavoitteiden tarkentuessa aineiden opiskelun suhteen.

Noin herkullisen fysiikan opiskelun kokemuksen jälkeen fysiikka on entistä enemmän läsnä ajattelussa, mutta siitä ei oikeastaan tiedä juuri mitään. Siksi kesäkoulun jälkeen kadutti, ettei ollut opiskellut fysiikkaa pidemmälle. Yhden opiskellun fysiikan kurssin jälkeen oli sen opetuksen seuraaminen Moskovassa liian haastavaa. En tiedä, olisiko se muutenkin ollut. Opin ehkä hyväksymään sen, että ei ole elämän ja kuoleman kysymys, jos kaikkea ei heti ymmärrä. Tämä oli ehkä koko kesäkoulussa kaikista opettavaisinta, sillä sen hyväksyminen vaati kaikista eniten ponnistelua.

Sain harjoitusta venäjän kielessä ja kohtasin stereotypioita venäläisestä kulttuurista, kuten sukupuolen korostamisen siihen perustuvine kohteliaisuuksineen, vieraanvaraisuuden, sen että vieraille ihmisille hymyillään harvoin, ja kun niin tehdään, on hymy aito. Ystävystyminen uudessa ympäristössä uudenlaisten ihmisten kanssa oli opettava kokemus. Ystävystyin ihmisten kanssa, joiden kanssa en aluksi ollut uskonut tulevani toimeen. Ihmisistä oppi paljon uutta, kun ryhmästä ehti yhteisellä päivärutiinilla ja asuinpaikalla muodostua pieni yhteisö.

Anna Berger
Kallion lukio