PU5 - ELAMANI PUHEET

PU5 – ELÄMÄNI PUHEET

Taustalla soi No Church In the Wild. Huulipunan sävy on Black Orchid. Kädessä on musta vihko ja postikortti. Ok, olen valmis! Kiroan taas kerran, miksi hoidan itseni tilanteeseen, jossa pulssini hipoo hengenvaarallisen rajoja ja olen varma, että pyörryn.

Valmistelin puhiksen lopputyötäni pidempään kuin kehtaan myöntää. Tahdoin, että lopputulos olisi täydellinen, sellainen, että jokainen lause olisi oikea, jokainen painotus, riimi, rytmi ja sana olisivat juuri ne oikeat. Kokonaisuudessaan uurastin työtä melkein vuoden. Elämäni puheet, eli puheet, jotka haluan tulevaisuudessa pitää tai jotka olisin halunnut aiemmin sanoa, oli ensimmäinen ideani aiheeksi. Vaihdoin vuoden aikana aihetta muutamaan otteeseen. Tein välissä muutaman muun puheilmaisuun liittyvän projektin, ja hikoilin tämän parissa säännöllisesti. Lopulta palasin ensimmäiseen aiheeseeni.

Vaikka minua hävettääkin, että tein lopputyötä hiukan liian kauan, voin rehellisesti sanoa, että pystyn seisomaan suoraselkäisenä jokaisen tekstini takana. Loppujen lopuksi olin niin rakkaudella ja intohimolla kirjoittanut tekstejäni puheiksi, että olin rakastunut niihin. Jokainen sana oli tärkeä.

Ihaninta oli seisoa mikin takana, huoneessa, joka oli täynnä ihmisiä, jotka kuuntelivat puheitani. Kauneinta, mitä minulle on koskaan sanottu, on, että olen valovoimainen. Sinä iltana minulla oli valovoimainen olo – olemalla oma itseni.

Pidin lopputyöni Kiiski Open Mic -lavarunousklubilla lauantaina 17.5.2014. Olin yksi illan house-runoilijoista. Olin pitänyt tällä samalla klubilla myös elämäni ensimmäisen spoken word -esityksen maaliskuussa 2013.

Lopputyöpuheeni oli omistettu vittupäille, niille hetkille, kun ei jaksa, henkilölle, jonka vuoksi vannoin, etten koskaan puhuisi, sekä sille illalla ja sille sekunnin sadasosan rohkeudelle, sekunnin sadasosan kauniille hetkelle, sekunnin sadasosan romantiikalle, joka imelyydessään on elämän suola.

Teksti ja kuva: Rebecca Mattsoff