Puheilmaisun lopputyo

Neljän kalliolaisen puheilmaisun päättötyöt esitettiin Helsingissä, Lapinlahden lähteellä 11.12.2015.

Maj Ilola:
Teksti on itse dramatisoitu, tositarinoiden ja Marjo Niemen Ihmissyöjän ystävyys-kirjan pohjalta ”Herään keskeltä pimeyttä ja näen suoraan käteni läpi. Satoja luita sekalaisessa järjestyksessä. Huone alkaa pyöriä ja kutistua silmissäni. Yritän nousta ylös ja juosta pakoon, mutta kehoni on liian painava.” Teos on nuoren naisen selviytymistarina mielen vääristämässä maailmassa. Mitä tapahtuu kun ei saakaan tarvitsemaansa apua ja ymmärrystä vaikeassa tilanteessa, kun kokee liian monta vastoinkäymistä samassa elämässä? Sovitettu useasta tositarinasta yhdeksi kokonaisuudeksi.

Saara Laakkonen:
Tarinankerronnallinen lausuntaesitys, jonka pohjana toimi Markus Zusakin teos “Kirjavaras”. Esitys kertoo juutalaisista, väreistä ja siitä miten me kaikki kuolemme.

Verna Virkkunen:
"Lopputyössäni halusin tutkia sanan ja kielen kompastuksia sekä kommunikaatiota. Miten pukea sanoiksi mitään, kun viesti menee kuitenkin jotenkin asian ytimen ohi tai viereen? Miten ohittaa kirjaimet? Seinä tulee vastaan, kun on kyse meistä, minusta ja sinusta, siitä, mikä yleensä on merkityksellisintä."

Janina Jääskeläinen:
Runon tulkintaa ja lausuntaa. Runot Aleksis Kiven “Oravan laulu” ja “Äiti ja lapsi”. “Valitsin juuri nämä runot, koska pidän erityisesti vanhoista, soinnullisista runoista, ja nämä koskettivat minua jo heti ensi lukemalla. Valitsemani runot kertovat onnellisesta, huolettomasta oravasta, ja köyhästä, sairastavasta äidistä ja hänen nälkäisestä pojastansa.”

Kuva: Jaana Oulasvirta