KeLevottomat

KeLevottomat / Seitsemän veljestä

Ensi-ilta Arena-teatterissa 5.12. 2007

Muut esitykset Kallion lukiossa 7.-14.12.

KERTOJA Sanna Toivanen
 
JUHANI Ilari Rytkölä / Roope Salminen
TUOMAS Eppu Pastinen
AAPO Antti Autio
SIMEONI Jalmari Eskelinen
TIMO Tatu Järvinen
LAURI Ukko Kantonen
EERO Roope Karisto
 
MÄNNISTÖN VENLA Marika Karlsson
HÄRKÄMÄEN MIINA Miila Virtanen
KONKKALAN HINDRIKA Suvi Kemppainen
KUOKKALAN KAKSOISTYTÖT Amanda Pilke, Anna Korolainen
 
SEUNALAN ANNA Laura Salminen
TAAVA, piika Salla Valkonen
 
JAHTIVOUTI Santeri Jaakkola
MIKKO Kristian Poutanen
KAISA Emilia Tuovila
NEITI LUKKARI Essi Kortekangas
KISSALAN AAPELI Juho Törhönen
VIERTOLA Leila Luume
MÄNNISTÖ Anni Riit´aho
 
PROVASTI Nina Laak
 
BÄNDI Emilia Tuovila, piano;Essi Kortekangas, kitara; Kristian Poutanen, basso;Maria Hämeen-Anttila, basso; Suvi Telivuo, viulu; Elsa-Maija Helminen, viulu

Kirjoittanut Aleksis Kivi
Sovitus ja ohjaus Hannu Tuisku
Koreografia Mirva Mäkinen ja Tuuli Tahko
Laulujen sävellykset Kaj Chydenius, paitsi
Seitsemän miehen voima, sävellys Reijo Aittakumpu
Sovitukset Reijo Aittakumpu
Musiikin ohjaus Reijo Aittakumpu ja Matias Harju
Lavastuksen ohjaus Aija Viita
Apulaisohjaajat Maria Hämeen-Anttila ja Nina Laak
Tuotantosihteeri Verna Uotila
Valot Mikko Törrönen

Puvustus / lavastus / rekvisiitta / maskeeraus: Tessa Hanson, Miia Heinonen, Vilma Heikkilä, Oona Helenius, Aino Järvi-Eskola, Riikka Malvaranta, Sanni Nikkilä, Otto Puomio, Samica Sadik, Annika Suna, Emma Uramo, Eerika Wallin, Pia Väyrynen.

Dramatisointi on saatavissa Suomen Näytelmäkirjailijaliitosta, Meritullinkatu 33, Helsinki.


KALLION LUKION SEITSEMÄN VELJESTÄ

SEITSEMÄN UMPILUSMUA KOULUSTAKIELTÄYTYJÄÄ – SEITSEMÄN KIPAKKAA MUTTA KALTOIN KOHDELTUA KAUNOTARTA – SEITSEMÄN NAURETTAVAN KESKI-IKÄISTÄ TÄRKEILIJÄÄ – JA YKSI PERINTEITÄ RAKASTAVA NEITONEN…

Siinä ainekset pyörremyrskynomaiseen näyttämötapahtumaan, johon sisältyi niin tuttuja hahmoja ja tilanteita kuin yllättäviäkin kombinaatioita, sekä rehvakasta että sydämeenkäypää musiikkia, riemukasta tanhua ja hurjia taistelukohtauksia sekä arvoituksellisesti rakentuva näyttämökuva, kaikki yhdistyneenä Kiven taiturimaiseen kieleen, johon sovituksessa ei millään tavoin kajottu (jopa Laurin räppi Hiidenkivellä tehtiin tekstiä tiivistämällä, mitään lisäämättä: oliko Kivi siis ensimmäinen suomenkielinen räppäri?). Ennen kaikkea esitys oli nuoren, monitaitoisen esiintyjäryhmän riemuvoitto: samat esiintyjät näyttelivät, tanssivat, lauloivat ja soittivat.


OHJAAJAN SAATESANAT

Olin jo pitkään ajatellut, että kyllähän Seitsemän veljestä pitää joskus tehdä. Kun itsenäinen Suomi täytti 90 vuotta, oli oikea aika. Lähtökohtani dramatisoinnin tekemiseen oli, että aiheen tai aiheiden tärkeyden oli noustava esiintyjäryhmästä, joten kun harjoitukset käynnistyivät elokuussa 2007, ei valmista näyttämösovitusta ollut. Ryhmä improvisoi tilanteita ja henkilöitä, jotka eivät olleet suoraan Kiven teoksesta, vaan tätä päivää: poikia, joita koulu ei sanottavammin kiinnostanut, tyttöjä, joiden identiteetti horjui ja saattoi tykkänään muuttua vaatekaupan pukukopissa. Nykypäivän ´levottomat´, suhteessa vääränlaisiin odotuksiin ´kelvottomat´. Nousi esiin kysymys, pitääkö nuoren kyetä elämässään ensisijaisesti vastaamaan joihinkin (konkreettisiin tai oletettuihin) odotuksiin? Näistä virityksistä siirryttiin sitten piirun verran alkuteoksen suuntaan, mutta uudenlaisia painotuksia säilyi mukana: alkuteoksen pöyhkeä maskuliinisuus sai rinnalleen kipakkaa feminismiä (esim. veljesten vaimot olivat tavallista enemmän esillä) ja railakas tappeleminen nähtiin myös kauheana, hallitsemattomana väkivaltana. Veljesten sosiaalistumisen pakko otettiin myös tarkasteluun: pitääkö nuoruuden villi vapaus väistämättä lakaista maton alle ennen kuin voi tulla hyväksytyksi yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi?

Työryhmäksi muodostui Reijo Aittakumpu (musiikki), Mirva Mäkinen ja Tuuli Tahko (koreografia), Aija Viita (lavastus, rekvisiitta, puvustus, maskeeraus) ja minä (dramatisointi ja ohjaus). Reijo teki sovitukset Kaj Chydeniuksen musiikkiin ja sävelsi uudestaan Seitsemän miehen voiman – siitä tuli uhkea, vähän kansallisromanttiselta vivahtava taistelulaulu, esitettynä nuorten naisten pistämättömänä rock-parodiana. Mirva ja Tuuli tekivät sykähdyttävät koreografiat mm. Seitsemän Venlan tanssiin ja lopun ilojuhlan polskaan ja katrilliin sekä huimapäisen taistelukoreografian tappeluun Tammiston pihalla. Aijan johdolla toiminut lavastus-, rekvisiitta- , puvustus- ja maskeerausryhmä teki uskomattoman hienoa jälkeä, esim. aapisen ja jalkapallon risteytyksen (koska veljeksethän pelasivat tietysti fudista); myös puvustus oli väriskaaloja myöten omaperäinen ja silmiä hivelevä.

KATSOJIEN SUUSTA NAPATTUA:
”Kaunista ja oivaltavaa!”
”Vaikuttava teatterikokemus! Kyllä se kaiken kaikkiaan kertoi villistä ja vilpittömästä miesenergiasta – Kiven hengessä. Ja myös tyttöenergiasta yhtä lailla.”
”Tässähän nää gimmat pesi nää jätkät!”
”Ihanat tanhut!”
”Seitsemän miehen voima oli ihan mieletön!”
”Jalkapallon muotoinen aapiskirja! Sikahyvä.”
”Rajamäen rykmentin Mikko oli paras!”
”Jahtivouti oli paras! Onko se oikeasti sellanen?” (Ei ole.)