Saksaproduktio osa I

Saksaproduktio esiteltiin ensimmäisen kerran keväällä 2010. Produktiota mainostettiin viikon mittaisilla teatterin workshopeilla Helsingissä ja Frankfurtissa. Ennen kaikkea ulkomaille suuntautuva opintomatka innosti ja päätin jo silloin, että haluan kyseiseen proggikseen mukaan.  Itselläni onkin vain positiivisia kokemuksia koulujen kansainvälisestä yhteistyöstä; alakoulussa luokkamme vieraili ystävyyskoulumme luona Unkarissa ja yläkoulussa olimme saman luokan kanssa leirikoulussa Portugalissa. Erilaisiin kulttuureihin tutustuminen on osoittautunut rikastuttavaksi.

Olen lukenut saksaa jo viidennestä luokasta saakka, mutta käytännössä en ole kielitaitoani juurikaan päässyt hyödyntämään. Tästä syystä saksan sanaston jatkuva laajentaminen on tuntunut joskus kovinkin turhauttavalta. Saksaproggis oli kuitenkin erinomainen vaihtoehto, koska siinä saksan kieli yhdistyi teatteriin. Proggis lupasi psykofyysiseen teatteriin tutustumista yhdessä saksalaisen opiskelijaryhmän ja teatterin ammattilaisten kanssa. Helsingin päässä workshopista vastasivat Hannu Tuisku sekä Taisto Reimaluoto.

Saksaproggis alkoi marraskuun puolivälissä, kun kymmenen hengen joukko saksalaisia Ziehenschulen lukiolaisia saapui Lufthansan lennolla Helsinkiin. Se oli perjantai-ilta, joten lentokentältä lähdettiin suoraan isäntäperheisiin ja yhteistä ohjelmaa oli vasta seuraavana päivänä. Vaikka kyseessä olikin vasta ensimmäinen ilta, oli tunnelma meidän luonamme todella välitön ja mukava. Tätä edesauttoi kenties se, että majoitettavaan saksalaiseen oli pystynyt tutustumaan jo etukäteen Facebookissa.

Yhteinen ohjelmamme alkoi lauantaina heti aamusta kokoonnuttuamme koululle. Unelias tunnelma karisi saman tien, kun meidät laitettiin juoksemaan ympäri yläsalia. Workshoppimme painottui psykofyysiseen näyttelijäntyöhön, mikä näkyi harjoitusten fyysisyytenä. Etenkin saksalaisille tämä tuntui olevan kovin vierasta ja aluksi vastenmielistäkin. Fyysisen työskentelyn kautta tutustuimme kolmeen eri näyttelijän ”työkaluun”: hissi (lift), vaijerit (wires) sekä kantaminen (to bear). Oli hienoa tulla tietoiseksi näistä eri ”työkaluista”. Improvisaatioharjoitteistakin sai paljon enemmän irti, kun otti nämä uudet tekniikat haltuun. Workshoppiimme kuului lauantain lisäksi kolme muuta työskentelypäivää ennen esitystä.

Saksalaisten Suomessa viettämä vajaa viikko oli kokonaisuudessaan todella upea! Oli mahtavaa saada tutustua uusiin ihmisiin sekä luoda heihin ystävyyssuhteita. Antoisinta oli yhteishenki, joka syntyi välittömästi ryhmiemme välille. Muistan aivan ensimmäisen improvisaatioharjoituksemme, jossa emme saaneet käyttää ollenkaan puhetta. Jo hetkessä olimme päässeet sisälle harjoitukseen. Minun mielikuvieni mukaan olimme ensin alkuperäiskansan heimolaisia ja pikkuhiljaa ”kertomuksemme” eteni kronologisesti kohti keskiaikaista Eurooppaa. Viimeisen päivän improvisaatiopohjainen esityskään ei tällä porukalla jännittänyt, sillä välillemme oli syntynyt vahva luottamus. Jokapäiväisen neljän tunnin teatteriannoksen lisäksi teimme paljon muutakin; Porthaninmäen Chico’sista näytti muodostuneen meidän kantapaikkamme. Näytimme saksalaisille ystävillemme myös Helsinkiä ja olikin aika hassua katsoa kaupunkia ”turistin silmin” arjesta ja kaikesta kiireestä irrallisena.
-Elefteria Apostolidou

Kuvat Tuomas Sarparanta