Saksaproduktio osa II

Lauantaina, tammikuun 15. päivänä 2011 oli meidän vastavierailumme vuoro Saksaan. Kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle jo aamupäivällä. Ilmapiiri oli selvästikin innostunut. Jännitystä ei ollut paljoakaan havaittavissa, sillä palasimmehan me vain tuttujemme luokse. Oli helpottavaa tietää, että jatkaisimme ainakin osittain siitä mihin workshopin osalta jäimme. Saksan päässä ohjelman meille oli luonut siellä teatteriopetuksesta vastaava opettaja. Meidän vierailumme Frankfurtiin oli päivällä lyhyempi kuin saksalaisten vierailu Helsinkiin, mutta emme antaneet sen haitata; ottaisimme kaiken irti workshopista ja Frankfurtista.

Olimme lähes aikataulun mukaisesti laskeutuneet turvallisesti Frankfurtin kentälle. Jo koneesta katsottuna lentokenttä näytti valtavalta ja sitä se olikin: pitkiä välimatkoja ja satoja lähtöportteja. Ei siis ihme, että kyseessä oli Saksan suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin lentokenttä. Pienen odottelun jälkeen kukin meistä sai omat matkatavaransa ja olimme valmiita siirtymään tuloaulan puolelle, jossa saksalaiset ystävämme jo odottivatkin meitä. Tuossa tuokiossa tuloaula oli täyttynyt useista halauksista ja poskisuudelmista sekä hilpeästä tunnelmasta. Ihan kuin marraskuun ja tammikuun välillä olisi ollut vain muutama päivä, siltä se ainakin tuntui jälleennäkemisen riemun yhteydessä. Lentokentältä suuntasimme perheisiin. Minun ja saksalaisen ystäväni ei tarvinnut onneksi ahtautua julkisiin kulkuneuvoihin matkatavaroideni kanssa vaan saimme kyydin hänen isältään. Julkinen liikenneverkko on kuitenkin Frankfurtissa ja yleisesti koko Saksassa hyvin laaja ja kattava, joten muussa tapauksessa olisi kotimatka taittunut yhtä hyvin esimerkiksi junalla tai metrolla.

Varsinainen kurssin puitteissa järjestetty ohjelma alkoi vasta maanantaina, joten saimme ”vapaan” viikonlopun ja aikaa kaupunkiin tutustumiselle sekä muulle yhteiselle ajanvietolle. Päästyäni perheeseeni söimme yhdessä maittavan saksalaisen illallisen. Ruokapöydän ääressä tutustuin paremmin myös saksalaisen ystäväni vanhempiin, jotka olivat kovin lämminhenkisiä. Heidän luonaan vallitsi sama välitön tunnelma, jonka olin kokenut meillä, kun vietimme saksalaiseni kanssa ensimmäistä iltaa. Illallisen jälkeen suuntasin saksalaiseni kanssa paikalliseen kauppakeskukseen, jonne tuli myös muita ryhmäläisiämme. Ensimmäinen asia, joka pisti silmään, oli se, että kauppakeskuksessa sisällä sai tupakoida. Kauppakeskuksessa oli myös iso, kävelykadun kaltainen alue, joka oli täynnä mitä erilaisimpia kahviloita. Kahviloissa oli niin paljon väkeä, että jopa meidän oli vaikea löytää itsellemme istumapaikat. Ainakin minulle, ensimmäistä kertaa Saksan maalle matkustavalle, tuli yllätyksenä kuinka erilainen maa se oli mielikuviini nähden: paljon eksoottisempi verrattaessa Pohjoismaihin ja mukana myös ripaus eteläistä Eurooppaa, muun muassa kahvilakulttuurin suhteen. Kauppakeskuksesta palasimme kotiin valmistautumaan iltaa varten. Alkuillasta lähdimme erään saksalaisen luokse viettämään iltaa porukalla ja sieltä edelleen kaupungin yöhön: valaistu Frankfurt oli upea näky!

Sunnuntaina heräsimme melko myöhään, taisimme varustautua tulevaan viikkoon nukkumalla ”varastoon” tai ainakin nukkumalla univelkoja pois. Aamupalan jälkeen lähdimme keskustaan kahville, sillä olimme sopineet opettajiemme, Johannan ja Tuomaksen, kanssa yhteisestä tapaamisesta. Kahvilan sijainti oli mitä ihanteellisin: aivan ydinkeskustassa pilvenpiirtäjien juurella. Sää oli myös mitä parhain nimittäin aurinko paistoi ja takkia pystyi pitämään auki, hanskoille ei ollut tarvetta toisin kuin aurinkolaseille. Herkullisten erikoiskahvien jälkeen lähdimme erääseen kauppakeskukseen ja sen kattoterassille, josta oli huikeat näkymät suurkaupungin ylle. Se oli kuitenkin vasta alkua; seuraavaksi vierailimme pilvenpiirtäjän huipulla. Minulle tuli yllätyksenä, että myös Yhdysvaltojen ulkopuolelta voi löytyä pilvenpiirtäjäkaupunkeja. Kyseisen pilvenpiirtäjän huipulla ihailin kaupungin sykettä, mutta ylös asti sen hektinen tunnelma ei kuitenkaan yltänyt. Auringonpaisteessa kylpevää kaupunkia oli upea katsella. Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme kotiin illalliselle ja hiukan levähtämään. Samaisena iltana lähdimme vielä paikalliselle keilahallille, jossa oli mahdollisuus myös muihin peleihin ja aktiviteetteihin.

Maanantai alkoi jo varhain aamusta, kun kiiruhdimme koululle kello yhdeksäksi. Enempiä aikailematta siirryimme suoraan teatterin tekemisen pariin. Olimmehan jo saaneet Helsingin workshopista muutamia työkaluja sekä hyvän pohjan psykofyysiselle näyttelijäntyölle. Alkulämmittelyn jälkeen siirryimme erilaisten improvisaatioharjoitusten pariin ja palautimme mieleemme oppimiamme työkaluja. Ruokatauko meillä oli suunnilleen harjoitusten puolessa välissä eli kello kahdentoista maissa. Saksassahan ei ole ilmaista kouluruokailua vaan useimmiten kouluissa on kioski, josta on mahdollista ostaa omakustanteisesti välipaloja ja jopa lämpimiä aterioita. Syömämme lämmin ateria oli maittava ja runsas sekä se toi hyvää vaihtelua tyypilliselle suomalaiselle kouluruualle. Workshop jatkui ruokailun jälkeen iltapäivään saakka. Me kalliolaiset olimme yksimielisiä siitä, että teatterin tekeminen Saksassa oli hyvin erilaista, ainakin fyysisyyden taso oli kaukana suomalaisen teatterin fyysisyydestä. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen olimme kaikki enemmän tai vähemmän väsyneitä ja suoraan koulusta suuntasimmekin koteihimme lepäämään. Illemmalla lähdimme porukalla ulos ja päädyimme erääseen viihtyisään loungetyyliseen kahvilaan.

Tiistaina menimme taas yhdeksäksi koululle ja sukelsimme saman tien teatterin maailmaan. Teimme improvisaatioharjoitusten pohjalta erilaisia kohtauksia, jotka esitimme joko pareittain tai pienryhmissä näyttämöllä. Noin puolessa välissä päivän workshopia saimme tehtäväksemme työstää erilasia hahmoja: couch potato, bully, gossip, big shot, flirt, miser ja loser. Lähdimme liikkumaan tilassa musiikin sekä sen mielikuvan avulla, jonka hahmo oli meille luonut. Iltapäivällä harjoitusten päätyttyä meitä pyydettiin valitsemaan yksi hahmoista seuraavaan päivään mennessä. Tiistai oli melko teatteripainotteinen päivä; illalla saksalaiset ystävämme veivät meidät englantilaiseen teatteriin katsomaan Spring Awakeningia, joka on pyörinyt Helsingin kaupunginteatterissakin. Minä ja muutama muu kalliolaisista oli kyseisen teatterikappaleen jo Helsingissä nähnyt, mutta se ei teatteri-iltaamme haitannut. Kappaleesta sai myös toisella kerralla paljon irti ja olihan teatterin puitteet, kuten lavasteet, melko erilaiset Helsinkiin verrattaessa ja näyttelijätkin olivat kotoisin Englannista.

Keskiviikko oli viimeinen ja kokonainen yhteinen päivämme. Emme kuitenkaan antaneet tälle ikävälle ajatukselle valtaa vaan nautimme täysillä; olihan meillä illalla tiedossa esitys, johon koko workshop huipentuisi. Jokainen oli saanut edellisenä päivänä tehtäväkseen valita yhden hahmoista ja nyt vuorossa oli muodostaa ryhmiä, jotka koostuivat eri hahmoista. Ryhmät saivat valmistella vapaavalinnaisesta aiheesta kohtauksen, jossa tuli kuitenkin ilmi jokaiselle hahmolle tyypillisimmät piirteet. Aamupäivä käytettiin kohtausten ideointiin ja työstämiseen. Ruokailun jälkeen iltapäivällä oli puku – ja rekvisiittavarastossa vierailemisen vuoro. Harjoitusten viimeinen tunti käytettiin kenraaliharjoitukseen ja kohtausten hiomiseen. Keskiviikon hiukan yli kuusituntiseksi venyneen päivän jälkeen kaikki näytti valmiilta. Koululta lähdimme kiireesti koteihimme syömään, levähtämään ja valmistautumaan iltaa varten. Kuudelta olimme koululla takaisin ja h-hetki läheni minuutti minuutilta. Viimeiset valmistelut, kuten roolivaatteiden vaihtaminen, olivat käsillä. Esitys alkoi tunnin myöhemmin, johon mennessä yleisö oli täyttynyt saksalaisista katsojista. Oli hassua olla näyttämöllä ja katsoa yleisöön, kun lähes kaikki kasvot olivat vieraita. Kuitenkin kaikki meni todella hyvin, aivan kuten pitikin! Yleisön aplodien ja saamamme palautteen perusteella ajatus onnistumisesta vahvistui. Paikalle oli saapunut myös kaksi Frankfurtissa asuvaa suomalaista rouvaa, jotka olivat lukeneet lehdestä illan esityksestämme. Workshopistamme oli tehty juttu paikalliseen sanomalehteen, joka oli ilmestynyt frankfurtilaisille koteihin ja kioskeihin samaisena päivänä jo varhain aamulla. Esityksen jälkeen tunnelma oli korkealla ja lähdimme viettämään viimeistä iltaa muistellen onnistunutta workshopiamme ja viikkoja toistemme luona niin Helsingissä kuin Frankfurtissakin. Meillä oli pöytävaraus paikalliseen snackbariin, jossa ilta vierähti lähes huomaamattamme keskiyön puolelle. Torstaina aamupäivällä oli jäähyväisten paikka, jolloin useammalta pääsi itku. Halausten lisäksi toivotettiin hyvää matkaa ja jatkoa. Tein itsekin oman saksalaisen ystäväni kanssa sopimuksen, että näkisimme vielä uudestaan; hänen perheensä kutsui minut vierailulle kesäiseen Frankfurtiin. Minäkin kerroin, että hän on yhtä lailla tervetullut luokseni Suomeen. Toivon todellakin, etteivät nämä lupaukset jää tyhjiksi. Nuo vajaat kaksi viikkoa, jotka vietimme uusien saksalaisten ystäviemme kanssa, olivat todella upeita ja kokemuksellisesti rikastuttavia. Toivon, että yhteistyö Kallion ja Ziehenschulen välillä voi jatkua. Kallion lukiolle ja Kyyrylle suuri kiitos tämän proggiksen mahdollistamisesta!
-Elefteria Apostolidou